Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Maailma

Täältä löytyy kaikki tarvittava info pienestä maailmanhistoriasta viikinkien mytologiaan ja arjen käytäntöihin. Mikäli kysyttävää esiintyy, saa sitä aina esittää vieraskirjassa.

SENATUS POPULUSQUE ROMANUS

Rooman valtakunta kärsi loppupuolellaan suuresta taloudellisesta ahdingosta ja jakautui 200-luvun lopulla Länsi-Roomaan ja Bysanttiin. Länsi-Rooman, vanhan Rooman, viimeinen keisari oli Romulus Augustulus, ja hänen syrjäyttämistään 470-luvulla pidetään usein Rooman loppuna. Eurooppa ajautui kaaokseen.

Keskiaika alkoi 500-luvulta hajanaisena sekasortona. Äkillistä valtatyhjiötä syntyivät täyttämään pienet ja sekalaiset ruhtinaskunnat ja samalla uudet kansat työntyivät Aasiasta syvemmälle Eurooppaan. Bysantin keisarikunta toimi linkkinä lännen ja idän välillä ja sen pääkaupunki Konstantinopoli oli tärkeä kauppapaikka.

Kukaan ei täysin tiedä, mistä viikingit tulivat, mutta 700-luvulla heitä alkaa tupsahdella irlantilaisten ja skotlantilaisten munkkien käsikirjoituksiin. Germaanista ja skandinaavista alkuperää olevat miehet laivoineen tulivat, ryöstivät ja raiskasivat tiensä läpi lähes koko Englannin ja Pohjois-Ranskan. Mutta he olivat myös kauppiaita ja tutkimusmatkailijoita, jotka silloin tällöin asettuivat asumaan löytämilleen alueille.
Viikinkiretket ulottuivat laajimmillaan 800-900-luvulla Kanadasta ja Grönlannista aina Venäjälle, Välimerelle ja Lähi-Itään asti. Viikinkiruhtinaat olivat rikkaita, kulttuuri kirjoitustaitoneen oli vahva, ja verrattuna muuhun keskiajan väestöön olivat viikingit hämmentävän sivistyneitä ja hygieenisiä.

Yhdeksän maailmaa, puun yhdeksän juurta

Viikinkitarusto on laajalti tunnettua, mutta myös hyvin monimutkaista. Se heijastuu koruissa, riimukivissä, kuvissa ja tarinoissa, mutta hyvin harva säilynyt teksti on oikeasti peräisin viikinkiajalta. Vanhimmat runomuotoiset muistiinpanot ovat 1200-luvulta, kun kristinusko alkoi jo levitä Tanskan kautta muualle Pohjoismaihin.

Yliluonnolliseen uskottiin vahvasti, jumalilta pyydettiin vaihtokaupalla, uhreilla, apua samaan tapaan kuin naapureilta. Eri jumalilla oli vastuu erilaisista asioista ja maailman tapahtumista aina maailman synnystä taikuuteen tai sääilmiöihin. Lisäksi heidän seikkailuidensa kertominen oli oivaa ajanvietettä ja laulujen ja runojen aihetta. Jumalten uskottiin myös antaneen riimujenlukutaidon ihmisille.

Viikinkien maailmankuva

Tutustu jumaliin

FAKTAT

Valmistaudu henkisesti tekstiin, joka on kuin
historiankirjasta, ja joka syntyi viikinkihistoriaan
obsessoituneen myyttifanitytön tuotoksena.

Viikinki (víking): skandinaavisesta sanasta vík, lahti. Nimitys lie tarkoittanut lahtelaisia, lahdelta tulleita. Sanalla oli samankaltainen kaiku kuin piraatilla tai merirosvolla nykyään. Tarkoittaa ihmisiä, jotka 700-1100-luvuilla asuivat Skandinaviassa.
Viikingit pitivät hallussaan monia alueita esimerkiksi Brittein saarilla. Kauppayhteydet ulottuivat Venäjän jokien ja Atlantin kautta Välimerelle ja kaukoitään. Tanskalaisten hallussa ollut Danelagin alue kattoi koko Englannin saaren Skotlannista aina Lontooseen asti.
Punahiuksisuuden sanotaan tulleen Brittein saarille viikinkien mukana, ja useimmin viikingit kuvataankin puna- tai vaaleahiuksisina. Liha- ja kalapainotteisen ruokavalion takia he olivat keskimäärin pidempiä kuin muut eurooppalaiset — vielä nykyäänkin islantilaiset ovat Euroopan pisimpiä.

Viikinkien kieli muistuttaa nykykielistä eniten närpiön ruotsia, islantia ja fääriä. Sen pohjalta kehittyivät myös nykyruotsi, -norja ja -tanska, ja se vaikutti myös englannin kielen sanastoon. Viikinkitaruista löytyy yhtäläisyyksiä niin kelttien, itämerensuomalaisten kuin germaanienkin kansanperinteeseen.
Viikingit käyttivät omaa aakkostoaan, riimuja. Kaukaisimpia kaiverruksia on löydetty Englannista, Grönlannista, Laatokan rannalta, Kreikasta ja nykyisen Turkin alueelta. Riimuaakkostoa kutsutaan nimellä futhark, sillä F U Þ A R ja K ovat aakkoslistan ensimmäiset kirjaimet. Jokainen riimu oli nimetty erikseen, ja niiden uskottiin tulleen jumalilta. Kirjoitus- tai lukutaito oli melko yleinen.

Kunnia oli kaikki kaikessa — loukkaajaa ei epäilty haastaa kaksintaisteluun tai painiotteluun saman tien. Petturit ja murhaajat tuomittiin lainsuojattomiksi, joka merkitsi kaiken kunnian menettämistä ja teki ihmisestä maalitaulun. Lainsuojattomalla ei ollut oikeuksia, eikä hänen surmaamisensa ollut rikos.
Vaikka lainsuojaton oli vapaata riistaa, saatettiin hänelle vaikuttavien otteluiden johdosta myöntää uudelleen kunnia, usein kuolemansa jälkeen, ja vaikkapa kirjoittaa oma saaga. (Hyvää lukemista kiinnostuneelle on esimerkiksi Gísli Súrinpojan saaga) Tärkeintä olikin jäädä jälkipolvien muistoksi - nimeksi lauluihin, tarinoihin ja riimukiviin.

©2018 Dalbya Saga - suntuubi.com