Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Laaksokylä

Dalby on nimi sille kylälle, joka Lilledalin vuonon perukoille perustettiin. Tai ei sitä kukaan suoraan muista perustetun, mutta Dalby on joka tapauksessa paikallaan ja vuono on nimestään huolimatta melko suuri. Sijainti on luultavimmin Norjan lounaisrannikolla, alueella jolta pääsee helposti seilaamaan kaikkiin ilmansuuntiin.

Viikinkikylät erosivat aikanaan suuresti toisistaan ja karummilla alueilla sellaisia ei välttämättä edes ollut. Paremmilla alueilla asutus oli suurempaa ja tiheämpää, ja maatilojen lisäksi kauppiaat, kalastajat, laivanrakentajat ja varakkaammat sotaherrat saattoivat kerääntyä yhteen.

Dalbyssä on muutama pientila omine talousrakennuksineen ja työläisineen, sekä muita asumuksia kauppiaille ja rikkaille sotureille, ja lähempänä vuonon suuta muutama kalastajamaja.
Torialue on keskeisellä paikalla, hiukan kauempana käräjäaukio, ja torin laidalla tavernan kaltaisesti toimiva juomasali, jonne voi kokoontua illanviettoon. Sitä pitää pystyssä eräs Björn, Astridin serkku.
Sepän pajaa pitää veljensä kanssa asuva Loke.

Viikinkiaikaisen talon malli on yleensä eteistila, josta pääsee talon läpi kulkevaan suoraan, hallimaiseen käytävään. J.R.R. Tolkienin kirjoista löytyvät hobitinkolot muistuttavat niitä hiukan — varsinkin islannissa talot olivat usein turpeella päällystettyjä ja pitkänomaisia. Yhdessä talossa saattui asua yksi tai useampi sukulaisperhe.
Sisään tullessa (joko talon päädystä tai sen sivusta) käytävän varrella on ovia ruoka- tai liinavaatekomeroihin, meijerihuoneeseen jossa valmistettiin oman talouden tarpeisiin voita, juustoa ja rahkaa, sekä mahdollisesti yhteen tai kahteen makuualkoviin. Käytävä oli leveimmillään oleskelutila, jonka molemmilla seinustoilla oli penkkejä ja pöytiä, ja keskellä tulisija, jolla ruoka tehtiin.

Avaa Lilledalin vuonon kartta

Avaa Dalbyn kylän tarkempi kartta

Berserker, seiðkonur, maðr...

Asukkaita Dalbyssä on moneen lähtöön, mutta pääasiassa he ovat aivan tavallista maanviljelyksestä ja kalastuksesta elävää väkeä. Joukossa on toki kauppiaita ja suuria sotureitakin, kuten asiaan kuuluu. Asia, joka heitä yhdistää, on se, että he ovat viikinkejä. Ainakin muiden suussa.

Dalbystä tekee merkittävän se, että siellä asuu yksi alueen rikkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista miehistä, jaarli Sigurd Hilmarsson. Olkoonkin, että Sigur on hiukan keskivertoa pöyhkeilevämpi ja saattaa käskyttää ihmisiä, hän pitää kyläläisiä tasavertaisinaan.

Tavallisten ihmisten lisäksi liikkuu Dalbyssä tarinoita myös noidista, näkijättäristä ja berserkeistä. Henkiä komentavat irstaat miehet, maailmanloppua ja ensi viikon sattumuksia kuuluttavat naiset, sekä karhujen ja susien lailla tuhoa kylvävät ihmesoturit ovat kuitenkin käytännössä hyvin harvinainen näky.

Yliluonnollisuudet

Elinkeinot ja ulkosuhteet

Dalbyn asukkaat tekevät paljon yhteistyötä ja kauppaa lahden toisella puolella asuvien tanskalaisten ja göötalaisten tuttaviensa kanssa. Onpa joku ollut välillä niin hullukin, että on lähtenyt purjehtien meren taakse länteen tai etelään. Niin ainakin sanotaan.
Myös lähistöllä sijaitsevien tilojen ja talojen asukkaat vierailevat Dalbyssä usein, vaikkeivät varsinaisesti kyläläisiä olekaan. Ne, joilla aikaa ja varaa on, voivat toimia kauppiaina ja käsityöläisinä. Ne, joilla niitä on vielä enemmän, voivat varustaa laivan ja lähteä seikkailuun.

  Karjankasvatus oli viikinkien elinkeinoista ehkä tärkein. Siitä kielii myös se, että riimuaakkoston ensimmäinen kirjain Fé tarkoittaa sekä vaurautta, että karjaa.
Lehmä on hieno eläin, siitä saa maitoa ja lihaa. Lehmän ylläpito on kuitenkin verrattain kallista, joten vuohet ovat suositumpia. Ne myös pärjäävät karummilla vuonolaitumilla helpommin ja niiden villaa voi käyttää köysikuituna. Kaikenlaiset kutunjuustot ja rahkat ovatkin tärkeä osa Dalbylaisten ruokavaliota.
Metsästys tuo kalliin lihan paljon halvemmalla pöytään kuin sen ostaminen tai kasvattaminen. Erilaiset riistalinnut, jänikset, villisiat ja jokunen kauris tai hirvi ovat hyvää saalista. Metsästys- ja vahtikoirat ovat hyvä apu myös erämaan susia ja muita petoeläimiä vastaan. Kalastus rannikolla onnistuu paremmin kuin hyvin. Ahven, ankerias, kampela, merilohi ja silli ovat melko varmoja saaliita.

Maanviljelystä harjoitetaan jonkin verran, mutta pohjoisen kasvukauden lyhyys tekee siitä rankkaa työtä. Vuohille, lampaille, hevosille ja Dalbyn harvoille lehmille kasvatetaan toki heinää ruoaksi, mutta varsinaiset viljalajit ovat kaura, ohra ja ruis. Niiden lisäksi viljellään naurista, ja joskus harvoin etelän kauppiailta saadaan vehnää tai riisiä.
Ruoan perustana toimivat erilaiset puurot, leivät, juurespaistokset ja pata- tai keittoruoat.

©2018 Dalbya Saga - suntuubi.com